Yhden aikakauden loppu

Käsissäni on Patentti- ja rekisterihallitukselle osoitettu Suomen kaukalopallo- ja ringetteliiton (SKRL) purkautumisilmoitus. Tämä on viimeinen vaihe reilun vuoden takaisesta päätöksestä. Vuosi olisi ollut työläs ilman Koronaakin, mutta pandemian kanssa samanaikainen vanhasta luopuminen ja uuden rakentaminen tekivät siitä erityisen haasteellisen. On toki todettava, että monesta Koronaviruksen tuomasta haasteesta huolimatta se pakotti kaikki meidät etäkokoustamaan sekä siten valmistelemaan asioita paremmin ja käyttämään yhteisen aikamme tehokkaammin kuin perinteisessä kasvokkain kokoontumisessa. Me ihmiset olemme sen verran sosiaalisia toimijoita, että käytämme mielellämme yhteistä aikaa muuhunkin kuin itse asiaan. Verkossa vähemmän, kun se ei ole yhtä luontevaa.

Purkamispäätös oli monesta syystä poikkeuksellinen. Yhdistyksiä puretaan harvoin niiden ollessa toimintakykyisiä. Purkautuminen on useimmin seurausta toiminnan hiipumisesta tai varojen loppumisesta. Nyt ei ollut kysymys kummastakaan. Purkautuminen oli myös vastoin päätukijamme, Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tahtoa. Juuri heidän vahvalla myötävaikutuksellaan kahden lajin liitto synnytettiin. Joku voisi sanoa, että suorastaan lievällä painostuksella.

OKM:n ajatus pienten liittojen yhdistämisestä ei rajoittunut ringetten ja kaukalopalloon. Vastaavaa lähestymistapaa on pohdittu muun muassa kamppailulajeissa. Nämä kuitenkin ovat yksituumaisesti päätyneet siihen, että yhteinen lajiliitto ei ole ratkaisumalli, vaan yhteistyöhön pyritään niissä asioissa, jotka ovat kiistatta yhteisiä. Näin esimerkiksi palvelujen hankinta hallinnossa tai yhdessä tehdyt vastuullisuussuunnitelmat tuottavat aitoja hyötyjä. Myös joissain valmennuskoulutusvaiheissa on helppo löytää synergiaetuja. Tällaisilla tavoitteilla toimii myös itsenäinen Suomen Ringetteliitto ry (SRiL)

Ringeten ja kaukalopallon yhdistyminen perustui sinänsä hyviin tavoitteisiin. Lajien painopistealueet olivat erilaisia: toisen alueellinen lajityhjiö oli toista täynnä. Myös lajien laajentamiselle oli tilaisuus. Ringeten nuorisopainotteisuus kohtasi kaukalopallon aikuisharrastusmallin. Kasvun mahdollistajina nähtiin yhteinen aluejako ja aluetoimijakunta. Yhdistymisessä oletettiin saatavan yhteiselle organisaatiolle myös taloudellinen kannustin. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kun ulkoista kannustinta ei ollut, aito yhdistyminen eli yhteisten etujen edistäminen ei päässyt liikkeelle. Käytännön toiminnassa alkoi näkyä lajien erilaiset kohderyhmät, erilainen toimintakulttuuri sekä erilaiset perusteet taloudenhoidolle ja rahan käytölle. Alue- ja seurarakenteet olivat täysin erilaisia. Toisessa lajissa painotettiin jatkuvuutta ja pelaajapolkuja, kun toisessa useasti vain yhdestä joukkueesta muodostuvat seurat saattoivat elää jopa vain yhden kauden verran.

Näin oli tultu tilanteeseen, jossa aidoiksi yhdistäviksi tekijöiksi jäivät pelivälineen väri ja kaukalo. Hallinto vei runsaasti voimavaroja, kun lajien kaikki lähes perusteet olivat erilaisia. Jäsenten keskuudessa koettiin tyytymättömyyttä erilaisiin korvausperusteisiin ja lisäksi selvällä harrastajamäärävähemmistöllä oli selvä jäsenmääräenemmistö liittokokouksissa. Päätöksenteko siirtyi lajien kehittämisestä hallinnosta selviämiseen. Huomio keskittyi yhteistyön asemesta omiin intresseihin. Tilanne kulutti liittojohdon voimavaroja ja jopa etäännytti liittojohdon kokonaan siitä, mitä kentällä tapahtui.

Tilanteeseen oli havahtunut jo useampi kielteisiä piirteitä nähnyt ja asetelma lähinnä odotti toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Kun liiton purkamismahdollisuuksien selvittämisestä tehtiin jäsenaloite, syntyi mahdollisuus tilanteen perusteelliseen arviointiin ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien pohdintaan. Kun sitten – erilaisten välivaiheiden jälkeen – molemmat lajit hahmottivat nykyistä valoisamman tulevaisuuden, loppu olikin enää raakaa työtä. Sitä riitti, mutta sitä jaksoi tehdä molempien lajin liittotason henkilöstön vahvan motivaation tuella. Kun kerran saatiin tilaisuus uudistua ja sitä oli myös enemmän tai vähemmän toivottukin, syntyi myös tulosta.

Vaikka olisin jäävi arvioimaan toteumaa, rohkenen kuitenkin todeta sen, että se tehtiin, mitä suunniteltiin ja siinä aikataulussa, mitä tavoiteltiin. Taival ei ollut tuskaton eikä erilaisilta näkemyksiltä vältytty, mutta kipupisteitä ei haudattu eikä pysähdytty valittamaan turhasta. Viimeisissä kokoontumisissa oltiin yhdessä rintamassa, yhdensuuntaisilla katseilla ja avoimena uudenlaiseen yhteistoimintaan asioissa, joissa on nähtävissä todellista hyötyä molemmille. Kokemuksista viisastuneina, haasteista oppineina ja pieninä toimijoina yhteistyöhön hakeutuvina. Yhden aikakauden loppu on seuraavan alku. Ringetessä voidaan puhua aidosti uudesta alusta, jossa lähtöaskeleet ovat hyviä, uusille asioille annetaan aikaa ja resursseja sekä jossa on jo selvästi nähty motivoituneen joukkomme aktivoituminen lajimme nostamiseksi. Tekisi mieli jopa nimetä koko strategiamme 2021-2025 nimellä Uusi Alku. Siitä kun nimenomaan on ja pitääkin olla kysymys.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: