Sain muutama viikko sitten yllättävän puhelun vanhalta ystävältäni. Hän kertoi, että lähestyvässä liittokokouksessa voidaan joutua tilanteeseen, jossa valitaan uusi puheenjohtaja Suomen kaukalopallo- ja ringetteliitolle. Hänen viestinsä henki ainakin lievää huolestuneisuutta siitä, miten voitaisiin päästä yli liiton johtamiseen liittyvistä haasteista.
Kotvanen kului ennen kuin hän sai kysyttyä, voisinko harkita asettumista ehdokkaaksi, jos kokous päätyisi uuden puheenjohtajan valintaan.
Olin kovasti otettu siitä, että lähes kaksi vuosikymmentä ringettereservissä ollutta edes kysyttiin uudelleen mukaan. Jotain hyvää olin varmaan jättänyt jälkeeni. Yhdessä sen kanssa, että minulla on aikaa käytettävissäni, asiaa ei tarvinnut pitkään harkita. Annoin nimeni käyttöön siinä puhelussa. Se, että samainen ystäväni soitti uudelleen seuraavana päivänä varmistaakseen, että olin edelleen myönteisellä kannalla, tuntui jo vähän varmistelulta. Olen aina tehnyt elämäni suurimmat päätökset nopeasti ja tottunut luottamaan tapaani hahmottaa päätösteni seuraukset. Lisäksi minulla on ollut yli kaksi vuosikymmentä vierelläni niin vahva tuki, ettei ole tarvinnut horjua.
Useampi ihminen lajiemme parista – nykyisiä ja entisiä – otti minuun yhteyttä onnitellakseen valinnan johdosta, mutta myös kertoakseen menneistä tapahtumista omasta näkökulmastaan. Tuntui siltä, että käsiini työnnettiin lähinnä haasteita ja kiistoja. Tämä ei sinänsä yllättänyt ja tiesin, että tekemiseni alkumetreillä painopisteeksi muodostuisivat ongelmanratkaisutilanteet. Jotain on jo ratkottu ja saatu siirrettyä historiaan. Tavoitteenani on saada kielteinen vire vähenemään ja lisätä myönteistä energiaa kohdistamalla rajalliset voimavaramme niihin asioihin, joista voimme olla ylpeitä. Nyt ja tulevaisuudessa.
Puheenjohtajan pohdintoja 