Elinvoimainen ringetteseura?

Suomen Ringetteliiton missio eli olemassaolon tarkoitus on tiivistetty liiton strategiassa 2021-25 seuraavasti: ”Suomen Ringetteliitto tekee ringetestä elinvoimaisen liikunta- ja urheilulajin kehittämällä lajia ja sen toimintaedellytyksiä.” Ringetteä lajina voisi teoriassa kehittää ilman seurojakin, mutta toimintaedellyksiä ei olisi, puhumattakaan elinvoimaisuudesta. Miten toimintaedellytykset ja elinvoimaisuus liityvät yhteen?

Jotta ringetteseurat olisivat elinvoimaisia, niiden toimintaedellytysten olisi hyvä olla kunnossa. Liitto luo toiminnalle puitteet sekä tukee seuroja viestinnällä, markkinoinnilla, osaamisen kehittämisellä ja toiminnan ohjauksella. Seuroille jää kuitenkin toimintaedellytyksiin mittava omavastuu, jotta elinvoimaisuus saavutetaan.

Olen hahmotellut ringetteseurojen elinvoimaisuudelle kymmenen toimintaedellytystä. Nämä kuvastavat omaa käsitystäni asiasta ja niiden haastaminen on jopa suositeltavaa. Olen tietoinen siitä, etteivät kaikki seuramme täytä kaikkia toimintaedellytyksiä ja pienimmät eivät niistä ehkä puoliakaan. Kaikkia näistä ei ole edellytetty eikä välttämättä edes ohjattu tekemään. Näin jätänkin lukijan harkittavaksi sen, miten näitä asioita kannattaisi pohtia omassa ringetteyhteisössä. Tavoiteltavan arvoisina, utopioina vai osoituksena liiton vieraantumisesta kentältä, josta joskus kuulee puhuttavan?

Ensimmäinen elinvoimaisuuden toimintaedellytys on jatkuvuus; mahdollisuus saada uusia harrastajia. Tässä kohden avainasemassa on ringette- ja luistelukoulu. En usko, että on montaakaan seuraa, jotka eivät pidä tätä itsestään selvyytenä.

Toinen on ringeten omakohtaisen kokeilun merkitys. Renkaan käsittelyn helppous ja sen myötä onnistumisen elämysten saavuttaminen jo hyvin varhaisessa vaiheessa harrastusta ovat harvinaislaatuisia ominaisuuksia. Niitä ei näe ulkoapäin. Ne on koettava itse. Jokainen nämä kokenut arvostaa ringetteä ihan eri tavalla kuin ulkoisen mainekuvamme perusteella. Siksi olisi todella tärkeää, että kokeilun mahdollisuus voitaisiin tarjota yhä useammalle.

Kolmas elinvoiman edellytys on oman pelaajapolun olemassaolo. Jos seuroilla on edustusjoukkue, mutta ei siihen johtavaa omaa pelaajapolkua, on jatkuvuuden edellytyksenä pelaajien rekrytointi muista seuroista. Tämä on lyhytjänteistä toimintaa ja voikin olla tärkeää pohtia sitä, olisiko joskus tulevaisuudessa asetettava joku junioritoiminnan taso edellytykseksi ylimmän tason sarjalisenssille.

Neljäs toimintaedellytys on aktiivisuus neuvotteluissa jääajoista. Jäähallit ovat valtaosin kunnallisessa ohjauksessa, mikä merkitsee sitä, että niiden käytön tulee olla kuntalaisten kannalta yhdenvertaista ja tasapuolista. Perusteiden tulee kestää puolueeton tarkastelu. Näin ringeten tulee saada harrastajamäärää ja sen ikärakennetta sekä kilpailutoiminnan tasoa vastaava määrä jäätä käyttöönsä; ihan niin kuin minkä tahansa muunkin jäälajin.

Viides tekijä on ringeten ”poliittinen” hyväksyttävyys. Mikäli joskus tarvitaan kunnan tukea, sen saatavuus voi olla kiinni henkilötason suhteista. Kunnanjohtajan tai liikuntajohtajan suhtautuminen ringetteen ja siten myös seuraan voi olla kiinni siitä, etteivät he ole koskaan nähneet ringetteä pelattavan. Yksi lajimme vahvuuksista on sen mahdollisuus yllättää positiivisesti. Sitä ei kannata jättää käyttämättä.

Kuudes toimintaedellytys on harrastajien jatkaminen, erityisesti C-juniori-iässä. Tämä piirre on tyypillistä kutakuinkin kaikissa urheilulajeissa. Drop-out ei poistu käskemällä, mutta siihen voi vaikuttaa kuuntelemalla. Kun nyt ollaan laajentamassa harrasteringetteä, on sopiva aika kysyä nuorilta, mitä he omalta harrastukseltaan toivovat.

Seitsemäs elinvoiman edellytys on ringeten näkyvyys ulospäin. Olemme ottaneet leveällä rintamalla ison harppauksen some-vuorovaikutuksessa, mistä suuri kiitos kuuluu juuri nuorille. Se, mitä nyt tarvitaan, on näkyvyys jäähallin ulkopuolella. Valtakunnallisesti asia on liiton ydintoimintaa. Paikallisesti se on seurojen käsissä. Ottelutapahtumiin liittyen, tempauksiin ja talkoisiin, seurapaitapäivinä ja muina tilausuuden tarjoajina. Vanha klisee ”out of sight – out of mind” on nykyään vielä enemmän totta.

Kahdeksantena tulee luottamus- ja toimihenkilöstö. Ringette nojaa vapaaehtoisiin, joista huomattava osa muodostuu harrastajien vanhemmista ja lähisukulaisista. Tässä on riskinsä, koska harrastajien mukana voi seurata seurojen vaihtoja tai lopettamisia. Olisi todella hyvä, jos onnistuisimme saamaan mukaamme enemmän sellaisia vapaaehtoisia, joille palkitseva yhteisöllinen toimintamme tarjoaisi motivoivan harrastuksen.

Yhdeksäs tekijä on pelivälineiden ja varusteiden saatavuus. Milloin olette nähneet viimeksi ringettemailan tai renkaan urheiluvälinekaupassanne? Tämä ei ole ongelma pitkään harrastaneille, mutta kannattaa pohtia asiaa myös mahdollisten uusien harrastajien näkökulmasta. Monen muun lajin pelivälineitä on suuri valikoima jo pienemmässäkin kaupassa, marketit mukaan lukien. Harrastuskynnys voi olla joskus todella pienestä asiasta kiinni.

Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä tulee huippupeliemme yleisön määrä. Tämäkin kausi on osittanut, että suomalainen ringette on sekä korkeatasoista että viihdyttävää. Jäällä ei välttämättä näe Suomessa viikosta toiseen taidokasta ja vauhdikasta kamppailua, runsailla maaleilla ja loistavilla yksilösuorituksilla höystettyinä. Missään muussa naisurheilulajissa. Kannattaa uskaltaa pyytää ystäviä, tuttuja ja sukulaisia katsomaan ringetteä. Riskiä siihen, että uusi katsoja pettyisi, ei ole.

Tämä viimeinen koskee erityisesti edessä olevia MM-kisojamme. Niistä tulee hieno tapahtuma, joka tarjoaa korkeatasoisen urheiluelämyksen, kiihkeät taistelut voitosta niin naisten kuin junioreiden otteluissa, muuttuvia pelitilanteita ja jännitystä loppuun saakka, ratkaisumahdollisuuksien säilyessä viimeisille minuuteille. Tuvan täysi yleisömäärä antaa myös seuroille sekä taloudellisesti että tunnettuuden kautta sellaisen elinvoimasysäyksen, että siihen kannattaa tarttua. Yhdentenätoista elinvoiman lähteenä.