Kiitos kuuluu kaikille

Kaukalopallon ja ringeten urheiluvuosi päättyy Joulun pyhien viettoon ja Uuden Vuoden 2020 odotukseen. Toivottavasti mahdollisimman monella lajiemme harrastajista ja harrastuksen tukijoista on aito mahdollisuus hiljentää hieman tahtia ja kerätä positiivista energiaa tulevaa vuotta varten. Vuoden pimeimpinä päivinä tämä on erityisen tärkeää. Siksi Joulun valotkin laitetaan paikoilleen hyvissä ajoin, eikä niiden pois ottamisessa ole mitään kiirettä. Antaa valon loistaa.

Urheiluvuosi 2019 on ollut sekä työläs että palkitseva. Molemmat nämä riippuvat luonnollisesti näkökulmasta, enkä pysty arvioimaan niitä ihan kaikista. Mutta yritetään kuitenkin jotain. Vuosi on ollut työläs meille kaikille harrastajille ja harrastusta tukeville. Jos muistan riittävästi ajastani joukkueessa ja seurassa, koskaan ei tullut vastaan tilannetta, jossa kaikki olisi tullut valmiiksi ja olisi siten ollut mahdollisuus vetäytyä askel taaksepäin sekä seurata asioiden kulkua. Koskaan ei tullut vastaan tilannetta, jossa asiat olisivat näyttäneet niin hyviltä kuin toivoimme. Mutta monta kertaa tuli vastaan sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, jotka tekivät työn kaiken vaivan arvoiseksi. Aivan sama on tilanne liittotasolla. Se oli sitä kaksikymmentä vuotta sitten ja näin se on nytkin.

Ne lajitoimijat, jotka ovat saaneet tai ottaneet vastuita yhteisistä asioista hoidettavikseen, tuntenevat paikoin voimattomuutta, turhautuneisuutta ja leipääntymistäkin. Siitä huolimatta kiitettävän moni kantaa vastuunsa ja riittävän usea pyrkii vielä sen ohella löytämään entistä parempia keinoja asioiden saattamiseksi parempaan kuosiin. Olisi kovin toivottavaa, että osaisimme kiittää riittävästi niitä tekijöitä, jotka vuodesta toiseen kantavat suurinta kuormaa. Mutta myös heitä, jotka uskaltavat ryhtyä uusina tulijoina auttamaan lajikonkareita, vaikka lajiemme toiminnan perusasiat asiat tuntuisivat ensi näkemältä vierailta, vaikeilta ja joskus jopa oman luonteen vastaisilta. Kiitos kuuluu kaikille!

Urheiluseuratoiminta on paljon enemmän kuin vain oman perheen, seuran tai joukkueen hyväksi tehtävää työtä. Samalla vaivihkaa vaikutamme tervehdyttävästi salakavalasti heikkenevään kansanterveyteen, rakentavasti vihapuheen ikävästi repimään kansalliseen yhtenäisyyteen sekä nostattavasti kansalaiskasvatukseenkin korostamalla yhdessä tekemistä, toinen toistemme arvostamista ja osoittamalla yhteisöllisyyttä. Lajiemme koko parantaa mahdollisuuksiamme tehdä hyvää yhdessä ja se on yksi keskeisistä vahvuuksistamme, kun ryhdymme alkavana vuonna uudistumaan. Hyödynnetään se kunnolla.

Positiivisella puolella ovat sitten ne kokemukset ja elämykset. Jälleen muististani kaivettuna, parhaita olivat kokemukset kaukalon laidalta ja joukkueen tai seuran yhteisistä tapahtumista. Erityisen nostattavia olivat ne hetket, kun saavutettiin jotain sellaista, mitä itse osasimme arvostaa. Sekä koimme, että saamme arvostusta vähän ympäriltämmekin. Tällaisia asiota on lajeissamme niin paljon, ettei niitä voi blogissa edes listata. Alkaen uusista luistelukouluista ja päättyen ringeten maailmanmestaruuteen. Päättyen käsittämättömiiin yksilösaavutuksiin, kuten kaukalopalloerotuomari Harri Lautalan 4 000 tuomaroitua ottelua tai moninkertaisen maailmanmestarin Anne Pohjolan 3 000 SM-sarjapistettä. Kun voitollista maajoukkuetta kuljettanut kone laskeutui muutama viikko sitten Helsinki-Vantaalle, kotimaahan saapui kerralla yhteensä 71 maailmanmestaruutta. Numeroiden takana on sellainen määrä omistautumista ja lajisydäntä, että sitä on vaikea edes käsittää.

Yksi päättyvänä vuonna usein esille noussut kysymys koskee arvostusta. Arvostus kytkettiin usein näkyvyyteen ja näkyvyys puolestaan yhdistyy viestintään. Kaikissa näissä on tekemistä ja jotain on ryhdytty jo tekemäänkin. Pidän alkavaa vuotta käänteentekevänä erityisesti tässä suhteessa. Viestintä on sekä mahdollisuus että uhka, jota olen käsitellyt aiemmissa blogeissanikin. Samoin arvostusta, mutta sitä ei nosteta esille koskaan liikaa. Arvostus lähtee meistä itsestämme ja leviää sitten vasta ulospäin. Sitä ei kanneta sisään ulkopuolelta, vaikka millaiset gurut saataisiin viestimään. Arvostuksen ytimessä on yksilön arvostus ja se kasvaa siitä yhteisen tekemisen arvostukseksi. Siinä on voimavaramme ja sen pohjalle ryhdymme rakentamaan myös uutta viestintäämme. Sitä ennen – vuoden 2019 päättyessä ja uutta vuotta odoteltaessa – on muistettava, että arvostus alkaa kiitoksesta. Ja siksi juuri on tärkeää, että kiitos kuuluu kaikille.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: