KREXIT – uhka vai mahdollisuus?

Liiton syyskokous on pidetty ja nuotit ensi vuoden toiminnalle on piirretty. Tiivistin toiminnan ytimen sanapariin ”Perusasiat kuntoon”. Siitä, miten hyvin tämä kuvaa toiminnan painopisteyttämistä, voitaisiin keskustella pitkäänkin. Toivomukseni on, että jokainen lajiemme toiminnassa mukana oleva pysähtyisi edes pieneksi hetkeksi pohtimaan, mitä tämä oman toiminnan ja oman yhteisön kannalta tarkoittaa. Voi olla, että pohdinta tuo mieleen erilaisia perusasioita, mutta se ei haittaa. Jos pohdinta tuottaa parannusehdotuksia lähiyhteisölle ja näyttää myös omassa tekemisessä kehittämismahdollisuuksia, hyvä näin. Sanapari on tällöin tehnyt tehtävänsä.

Myös pitempää tähtäintä tarkasteltiin. Toiminnalliseen keskiöön nousi viestintä, sen useammassa merkityksessä. Miten viestitään, kuka viestii ja mitä viestitään joutuvat kaikki tarkasteluun. Nykymaailma ei tyydy tiedottamiseen eikä jää katselemaan muuttumatonta viestiä. Viestinnän täytyy elää, erottua, koskettaa ja kohdentua oikein. Vaatimukset ja odotukset tulevat erityisesti viestinnän välkkeessä elävältä nuorisolta. Juuri siksi nuorten äänen on noustava viestinnässä aivan uudelle tasolle; etten sanoisi next levelille.

Syyskokouksen osanottajat kävivät jälkikäteen kiittelemässä siitä, että kokouksessa käsiteltiin asioita avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Kipukohtia, joita on aiemmin peitelty hiljaisuuden huovalla, nousi esiin. Avoimuus koettiin yksinomaan hyvänä, vaikka se tuottikin ison kysymyksen selvitettäväksi. Ajan hengessä sille voitaisiin antaa vaikka lyhenne KREXIT. Liittokokous antoi hallitukselle tehtävän selvittää, millä edellytyksillä liitto voitaisiin purkaa. Tehtävänannon taustalla oli tietoisuus siitä, että lajiemme taannoinen yhdistyminen yhdeksi liitoksi ei saavuttanut asetettuja tavoitteita, eikä edellytyksiä niiden saavuttamiseksi ole nykytilanteessa olemassa. Tylyä tekstiä, mutta tosiasioista on kuitenkin lähdettävä liikkeelle.

On syytä korostaa, että selvitystehtävä ei ole päätös purkamisesta. Se on vielä monen vaiheen takana ja kaikkien vaiheiden olisi tuotettava järkevä tulos. Ellei tulevaisuudesta voida tehdä nykyisyyttä parempaa, on harkittava nykytilassa pysymistä. Silloinkin on tärkeää katsoa, missä mahdollisuuksien rajat kulkevat. Syyskokouksessa käydyn keskustelun perusteella liitto toimii kutakuinkin sellaisella tasolla, mihin se nykyrakenteella voi päästä.

Koska purkaminen on rikkomista, on luonnollista kokea se negatiivisena. Koska ihmiselle on luontaista tukeutua tuttuun ja vierastaa vierasta, koetaan muutos ensisijaisesti uhkana. Yhdistelmä uhka ja negatiivinen kuulostaa aika ikävältä.

Itse näen tilanteessa ennen kaikkea mahdollisuuden. Mahdollisuuden uusiutua. Mahdollisuuden keskittää kaikki voimavarat valituille painopistealueille. Mahdollisuuden laatia erottuva strategia ja lajikuva. Mahdollisuuden löytää uusia yhteistyömuotoja ilman jäykkiä ja kahlitsevia rakenteita. Mahdollisuuden saada molemmat lajimme yhtenäisiksi ja löytää kevyemmillä yhteistyömuodoilla uusia kumppaneita. Tulevaisuus ei synny, tulevaisuus tehdään. Tällaisetkaan mahdollisuudet eivät avaudu edessämme, ne on avattava. Se vaatii aikaa, energiaa ja tahtoa. Niiden vapauttaminen on yksi tärkeä edessämme oleva mahdollisuus.

Entä sitten uhka? Franklin D. Roosevelt, USA:n taannoinen presidentti totesi virkaanastujaispuheessaan vuonna 1933, että ”ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on pelko itse”. Tätä mukaillen suurimman uhan muodostaa se, että otamme muutoksen uhkana. Oma käsitykseni on, että muuttumattomuus on lajeillemme yksi suurimmista uhista. Toinen on se, että ryhdytään levittämään virheellisiä tietoja ja käsityksiä eli annetaan huhuille valta. Ja kolmas on se, että tehdään kaikista asioista kiistakysymyksiä ja rakennetaan näin itsestämme toistemme vihamiehiä.

Kaikki nämä uhat ovat torjuttavissa näkemällä muutos mahdollisuutena, etsimällä siitä parhaat puolet ja vapauttamalla muutoksella energiat oikeisiin asioihin. Kuten ennenkin olen todennut: se, onko lasi puoleksi tyhjä vai täysi, on täysin näkijästä kiinni. Minä näen puoleksi täynnä olevan lasin ja mielelläni ryhdyn sitä vielä täyttämään.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: